Elämä syöpähoitojen jälkeen
Monet potilaista selviää ikätoveriensa tavoin, mutta merkittävällä osalla parantuneista on fyysisiä, oppimiseen tai tunne-elämään liittyviä erityistarpeita.
Syöpähoidot ovat raskaita ja aiheuttavat myöhäisiä sivuvaikutuksia, joita ovat mm. hedelmällisyyden alentumista, sydän- ja verisuonisairauksien lisääntymistä sekä kehitys- ja oppimishäiriöitä sekä psykososiaalisia haittoja. Todellisuus on, että lapsena syövän sairastaneista ja siitä parantuneista yli 60 % kärsii jossain elämän vaiheessa hoidoista johtuvista myöhäishaitoista.
Osa parantuneista saattaa myös kärsiä aiemman sairautensa aiheuttamasta leimautumisesta, joka voi vaikuttaa tärkeisiin elämänalueisiin kuten työllistymiseen tai ihmissuhteisiin. Haavoittuvimpia ryhmiä ovat aivokasvaimista selviytyneet, erityisen nuorena sairastuneet, sekä ne, joiden perheissä keskinäinen kommunikointi toimii puutteellisesti.
Vaikka lapsuusiän syövästä selviytyneet vaikuttavat psykososiaaliselta profiililtaan ikätoveriensa kaltaiselta, on mahdollista, että he käyttävät ainakin jossain määrin kieltämistä selviytymismekanisminaan, koska pyrkimys ikätovereiden kaltaiseen normaaliuteen on monesti keskeistä nuoren ja nuoren aikuisen elämässä.
Lapsuusiän syöpähoitojen jälkeen potilaiden elämänlaadussa ja minäkuvassa on vaihtelua. Selviytyjät saattavat helpommin eristäytyä kanssakäymisestä ikätovereihinsa. He näyttävät tutkimustulosten perusteella avioituvan harvemmin kuin vertailuhenkilöt.
Oppimiskyvyn arvioiminen on tärkeää ennen koulun aloittamisikää – toisinaan tarvitaan yksilöllinen opetussuunnitelma lähinnä tarkkaavaisuuden, työmuistin ja tiedon prosessointinopeuden häiriöiden takia. Niiden lasten koulumenestys, joiden hoito ei ole sisältänyt keskushermostoon kohdistuvaa sädetystä tai lääkehoitoa, on todettu yhtä hyväksi kuin verrokkien.
Varusmiespalvelukseen kelpuutetut pitkäaikaisselviytyjät ovat menestyneet hyvin varusmiespalveluksessa, mikäli heillä on alunperin ollut oma motivaatio päästä palvelusta suorittamaan.
Yritykset parantaa selviytyjien elämänlaatua tulisi aloittaa jo hoitojen aikana. Erityisesti tulisi kiinnittää huomiota koulunkäyntivaikeuksien ehkäisyyn. Oletettavaa on, että nykyisillä hoitomuodoilla on aiempaa vähemmän elämänlaatua huonontavia vaikutuksia, koska syöpähoitojen laatuun on pyritty vaikuttamaan aikaisemmin todettujen pitkäaikaishaittojen pohjalta.