Lasten syöpähoidot

Lasten syövän hoidossa on lähes aina tarpeen yhdistää useita hoitomuotoja. Kun kasvainta hoidetaan lääkeaineilla eli solunsalpaajilla, hoidetaan samalla koko elimistöä, mikä tarkoittaa, että mahdolliset kasvainsolut sekä verenkierrossa että muualla voidaan tavoittaa veren kautta. Se ei koskaan korvaa suoraan kasvaimeen kohdistettua täsmähoitoa, kuten kirurgiaa tai sädehoitoa. Tämän vuoksi hoitomuotoja täytyy usein yhdistellä. Joskus käytetään solunsalpaajia ja kirurgiaa, joskus solunsalpaajia ja sädehoitoa ja joskus kaikkien hoitomuotojen yhdistelmää, jotta voitaisiin varmistaa kasvaimen poistuminen.

Solunsalpaajat

Solunsalpaajat (eli sytostaatit, aiemmin kutsuttu myös solumyrkyiksi) on ryhmä lääkkeitä, joille yhteistä on se, että ne vaikuttavat solujen kykyyn jakaantua ja muodostaa uusia soluja.

Solunsalpaajahoito koostuu useimmiten useiden eri lääkkeiden yhdistelmästä, jota annetaan tietyin väliajoin jopa 2,5 vuoden ajan. Solunsalpaajien yhdistelmät voivat vaihdella eri solunsalpaajahoitojaksojen välillä. Solunsalpaajahoitojaksoa voidaan kutsua myös sytostaattikuuriksi. Solunsalpaajat vaikuttavat kaikkiin jakautumisvaiheessa oleviin soluihin. Vaikutus on suurin nopeimmin jakaantuviin soluihin, mikä näkyy myös siinä, minkälaisia sivuvaikutuksia solunsalpaajista aiheutuu.

Koska solunsalpaajat vaikuttavat luuytimeen, voi potilas hoitojakson jälkeen olla erityisen altis infektioille. On tavallista, että muutaman solunsalpaajajakson jälkeen lapsi saa antibioottihoitoa vaativan infektion. Kaikilla ihmisillä on luonnollisesti elimistössään bakteereita, jotka eivät normaalisti aiheuta infektioita. Kuitenkin solunsalpaajien luuydintä lamaavan vaikutuksen takia puolustuskyky huononee ja nämä elimistön omat bakteerit voivat aiheuttaa infektioita. Tavallinen flunssa ei yleensä aiheuta suurta riskiä solunsalpaajahoidon aikana, mutta aina on tärkeää noudattaa hyvää käsihygieniaa ja pyrkiä välttämään tilanteita, joissa altistuu voimakkaasti taudinaiheuttajille.

Sädehoito

Sädehoito on hyvin tutkittu hoitomuoto. Sen käyttömahdollisuudet eroavat suuresti lasten ja aikuisten välillä.

Lapset ovat aikuisia herkempiä säteilylle. Lapsen luuston kasvu on kesken. Luusto on hyvin herkkä säteilyn vaikutuksille ja pienikin sädeannos voi estää normaalin luuston kehityksen. Kehittyvät aivot ovat paljon herkemmät säteilylle kuin aikuisen aivot. Lapset hoidetaan siksi aina mahdollisimman pienellä säteilykentällä ja niin rajatusti kuin mahdollista. Jos mahdollista, pyritään sädekentässä välttämään munasarjoja ja kiveksiä, koska sädehoito tälle alueelle voi johtaa hedelmättömyyteen. Yleensä sädehoito jaetaan useisiin hoitokertoihin, jotka annetaan pisimmillään 4-6 viikon aikana.

Kirurgia

Monien kiinteiden kasvainten hoidossa on tärkeää, että lapset ja nuoret saavat esihoidon solunsalpaajilla ennen leikkausta. Tällaisella ns. neoadjuvanttihoidolla pyritään rajaamaan leikkauksen laajuutta.

Kirurgialla pyritään aina poistamaan kasvain tai solunsalpaajahoidon jälkeinen jäännöskasvain mahdollisimman tarkasti. Kirurgia lasten syöpätautien hoidossa on kehittynyt jatkuvasti. Esimerkiksi raajan luusyövän takia joudutaan enää harvoin raajan amputaatioon. Tämä johtuu kirurgisten tekniikoiden kehittymisestä ja solunsalpaajahoitojen paranemisesta.

Lääkkeiden sivuvaikutukset

Suurin osa solunsalpaajista aiheuttaa hiusten lähtöä. Karvatupensolut ovat hyvin aktiivisia soluja, jotka jakautuvat jatkuvasti ja kasvattavat uutta hiusta. Tämä tapahtuma pysähtyy solunsalpaajien vaikutuksesta, mutta jatkuu taas hoitojen loputtua. Hiukset kasvavat takaisin solunsalpaajahoidon päätyttyä. Hiukset voivat tuolloin olla eri väriset ja eri laatuiset, aiemmin suorista hiuksista voi tulla esimerkiksi kiharat.

Muita mahdollisia sivuvaikutuksia, joita lapsi voi lääkkeistä saada ovat mm. herkkyys hajuille ja mauille, pahoinvointi, suun haavat ja kova väsymys. Kortisonin tavallinen sivuvaikutus on lapsen kasvava ruokahalu, voimakas lihominen ja kasvojen pyöristyminen. Kortisoni voi myös aiheuttaa suuria mielialan muutoksia.

Kipu

Valitettavasti syöpään liittyy tavallisesti kipua eri muodoissa. Onneksi kivun lievityksestä on paljon tietoa ja paljon tehokkaita, kipua lievittäviä lääkkeitä. Kipu voi johtua sairaudesta, hoidoista tai toimenpiteistä. Sairaudesta johtuva kipu on voimakkainta ennen syöpähoitojen vaikutuksen alkamista. Syövän hoito voi aiheuttaa sivuvaikutuksia, jotka joskus aiheuttavat kipua. Suun tai mahan limakalvo voi muuttua herkäksi ja haavaiseksi. Lapselle voi myös tulla vatsakipua ummetuksesta johtuen. Toimenpidekipua voi aiheuttaa verisuonikanyylin laitto, verinäytteen otto, ihoteipin tai laastarin poisto tai leikkaus.

Kivun kokeminen on subjektiivista ja vain lapsi itse tietää, miten paljon häntä sattuu. Kivun mittaamista varten on erityisiä asteikkoja, joiden lukuja tai kuvia lapsi voi käyttää kivun arvioimiseksi. Jos lapsi on tähän liian pieni tai ei muutoin osaa käyttää kipuviivainta tai kuvia, kysyy sairaanhoitohenkilökunta vanhempien arviota. Myös lapsen käytöstä arvioidaan mahdollisen kivun selvittämiseksi.

Kontrollin puuttuminen, ja se ettei ymmärrä mitä tapahtuu, herättää pelkoa, huolta ja jopa kipua. Siksi on tärkeää, että lapselle annetaan lapsen ikä huomioon ottaen sopivaa tietoa etukäteen hoidoista ja tutkimuksista.

Kipua lievittävät lääkkeet

Tavallisin toimenpidekipua lievittävä lääke, jonka lapsi saa esimerkiksi ennen kanyylin laittoa, on paikallispuuduteaine EMLA. Se levitetään iholle vähintään tunti ennen toimenpidettä. Muista syistä johtuvaan kipuun käytetään parasetamolia ja tarvittaessa myös vahvoja kipulääkkeitä (opiaatit). Kipulääkitys voidaan antaa suun kautta, suonensisäisesti tai ihon läpi. Mikä tapa milloinkin sopii lapselle parhaiten täytyy arvioida jokaisessa tilanteessa erikseen.

Aika sairaalassa

Lapsen sairaalaan joutuminen muuttaa perheen elämää dramaattisesti. Yht’äkkiä kaikki tuntuu pyörivän kokonaan uusien asioiden, kuten erilaisten tutkimusten, niiden vastausten, lääkkeiden ja muun hoidon, ympärillä. Paljon aikaa kuluu vain odotellessa. Perheet joutuvat viettämään paljon aikaa sairaalassa ja siellä jatkuu myös perheen arki. Tilat eri sairaaloissa ovat erilaiset. Ideaalitilanteessa jokaisella perheellä on oma huone, mutta joskus tilat ovat ahtaat ja huone täytyy jakaa muiden kanssa. Tällöin toisen potilaan ja tämän vanhempien lisäksi huoneessa saattavat vierailla esimerkiksi myös perheen muut lapset. Lapsen huoneen olisi hyvä olla perheen ”turvapaikka”. Perheet ovatkin toivoneet, että epämiellyttävät toimenpiteet, esimerkiksi verinäytteen otot, tapahtuisivat toisaalla.

Syöpää sairastavien lasten perheille on tärkeätä saada mahdollisimman selkeätä, nopeaa ja rehellistä tietoa liittyen lapsen sairauteen ja sen hetkiseen tilanteeseen.
Sairauteen ja sen hoitoon, sekä hoidon sivuvaikutuksiin ja riskeihin liittyvä tieto aiheuttaa huolta ja psyykkistä stressiä. Mahdollisuus keskusteluun rauhallisessa ympäristössä on tärkeätä. Vanhempia on neuvottu kirjoittamaan ylös mietityttäviä kysymyksiä, koska asiat helposti unohtuvat lääkärikierron yhteydessä ja asioihin olisi kuitenkin hyvä aina saada selvyys.

Sairaalassaolo on raskasta perheelle ja vanhempien tulisi muistaa pitää hyvää huolta myös itsestään ja välillä rentoutuakin sairaalan ulkopuolella. Osa vanhemmista on kokenut mm. päiväkirjan kirjoittamisen helpottavan paineita ja valokuvaamisen sairaalassa auttavan asioiden läpikäymistä jälkikäteen lapsen kanssa.

Lapsuusiän syövän ennuste on parantunut

Lapsuus- ja nuoruusiän syöpien hoito on kehittynyt voimakkaasti viime vuosina. Useimmissa lasten syövissä ennuste on parantunut huomattavasti ja muutokset hoidoissa ovat vähentäneet sivuvaikutuksia. 1970-luvulla 90 prosenttia lapsista kuoli. Nykyään kolme neljästä saadaan hoidettua. Tämän kääntöpuoli kuitenkin on, että rankkojen hoitojen johdosta yhä useammalle lapselle jää sairaudestaan pysyviä ongelmia. Nämä voivat johtua itse sairaudesta, hoidoista tai näiden yhdistelmästä.