Yhdeksän vuotias Iiris on kohdannut syövän neljästi
Tieto Iiriksen sairaudesta veti täydellisesti maton perheen äidin jalkojen alta. Iiriksellä todettiin ensimmäisen kerran akuutti lymfaattinen leukemia (ALL) hänen ollessaan vain vuoden ja 10 kuukauden ikäinen. Perhe kertoo diagnoosin olleen elämän mustin hetki. Sillä hetkellä mielen täyttivät kaikki kauheudet, mitä lapsi joutuu sairauden takia kokemaan.
Diagnoosin jälkeen perhe vietti enemmän aikaa Kuopion yliopistollisessa sairaalassa kuin kotona. Iiris ja koko perhe joutui pitkään elämään infektioeristyksessä, jolloin he eivät voineet käydä kaupassa, saati sitten kenenkään luona kylässä. Arki muuttui, kun päiväkoti, eskari ja koulu vaihtuivat lähes kahdeksi vuodeksi sairaalakouluun ja kotiopetukseen. Perheen ainoana aikuisena Iiriksen äiti ei voinut edes haaveilla työpaikasta.
Iiriksen leukemia uusiutui kolme kertaa Iiriksen ollessa 5-, 7- ja 8-vuotias. Perheen äiti joutui kuulemaan neljä kertaa, että lapsella on syöpä. Päällimmäinen tunne oli ”miksi?”. Viimeisimmät uusiutumiset menivät lähes rutiinilla, vaikka ei sitä uutista koskaan haluaisi kuulla. Uusiutumisten seurauksena tutuksi tulivat Kuopion ja Joensuun sairaaloiden lisäksi myös Helsingin ja Oslon sairaalat.
Suomessa ja Pohjoismaissa lasten syöpähoito on huipputasoa. Yhteistyö maiden välillä on tiivistä. Tämän ansiota onkin, että Iiris on parantunut. Viimeisimmän leukemiadiagnoosin Iiris sai 8-vuotiaana, eikä Suomesta enää löytynyt parantavaa hoitomuotoa hänelle.
Oljenkorren tarjosi Norja, jossa Iiris pääsi mukaan uuteen Car-T-soluhoitoon. Hoidossa lapsen omat, puolustusjärjestelmän solut, T-solut aktivoidaan tuhoamaan syöpäsoluja. Tällä hetkellä Oslon yliopistollinen sairaala on ainoa pohjoismainen sairaala, joka on saanut tutkimushoitoluvan kyseiseen hoitoon.
Rankat hoidot ovat jättäneet Iirikseen jälkensä, lihaskunto on vielä heikko ja pituuskasvu pysähtynyt. Iiris on perheen paras tsemppari. Kaikesta huolimatta pieni lapsi elää täysillä hetkessä, eikä murehdi huomisesta tai muistele menneitä. Tasainen arki, koulu, harrastukset ja se, että voi vapaasti liikkua missä vain, ovat elämän kohokohtia. Sairaus on kuitenkin konkreettisesti perheen elämässä läsnä säännöllisten kontrollikäyntien myötä. Syöpälapsia seurataan tiivisti koko lapsuusiän ajan ja Iiris käykin kuukausittain verikokeissa.
(kuva, Miia Laurila/Korpilumo)
Koko perhe on valtavan kiitollinen saaduista hoidoista. Iiriksen selviäminen vakavasta, hyvin sitkeästä taudista on perheen mukaan ihme. Nykyään 9-vuotiasta Iiristä kiinnostavat eniten eläimet sekä musiikki ja tubettajia hän seuraa tiiviisti. Iiriksen suurena haaveena on saada hoitaa ja halailla omaa koiraa.