Lasten ja nuorten Hodgkinin lymfooman hoidon kehitykseen 52 250 euroa
Lasten ja nuorten Hodgkinin lymfooman kansainvälinen Euronet-PHL-C2 on Saksasta Giessenin yliopistosta koordinoitu randomisoitu monikeskustutkimus. Myönnetyllä apurahalla (52 250 euroa) mahdollistetaan Suomen osallistuminen tähän tutkimukseen.
Suomen tutkimusryhmän vastuulääkärinä toimii el. Päivi Raittinen (TAYS). Ryhmässä on edustus kaikista yliopistollisista keskussairaaloista.
Tutkimukseen otetaan kaikki primaarista klassista Hodgkinin lymfoomaa sairastavat alle 18-vuotiaat. Tavoitteena on vähentää hoidon myöhäishaittavaikutuksia sytostaatti- eli solusalpaajahoitoa tehostamalla ja sädehoitoa vähentämällä, samalla ylläpitäen erinomaiset hoitotulokset.
Lymfooma eli imukudossyöpä voi alkaa joko imusolmukkeista tai jonkun elimen, esimerkiksi maksan, pernan, suolen tai luuytimen alueen imukudoksesta. Hodgkinin lymfoomaan sairastuneista suurin osa on yli 10-vuotiaita ja eniten tautia esiintyy murrosiästä 30. ikävuoteen saakka.
Hodgkinin lymfooman tyypillisiä myöhäisvaikutuksia ovat tyypillisesti rintakehään ja sydämeen kohdistuvan sädehoidon aiheuttamat myöhäisvaikutukset joita ovat lisääntynyt sydän- ja verisuonisairauksien riski sekä lisääntynyt keuhkosyövän ja naisilla rintasyövän esiintyvyys. Lisäksi kilpirauhasen vajaatoiminnan ilmaantumista lisää kilpirauhasen sädehoito.
Hodgkinin lymfooman ennuste on hyvä, valtaosa (70 – 90 %) lapsista paranee, vaikka tauti
olisi ehtinyt jo levitä laajalle. Myös uusiutunut Hodgkinin tauti on usein mahdollista hoitaa parantavasti.
Tutkimukseen rekrytoidaan vähintään 2200 potilasta ympäri maailmaa.
Taudin hoitoryhmä määritellään levinneisyyden ja riskitekijöiden mukaan hoitoryhmiin 1, 2 ja 3. Diagnostiset tutkimukset arvioidaan PET-tutkimuksen ja patologin tutkimusten suhteen keskitetysti, hoitoluokitusten mahdollisimman hyvän yhteneväisyyden varmistamiseksi.
Hoitoryhmässä 1 kaikki saavat saman hoidon. Hoitoryhmissä 2 ja 3 tutkittavat randomisoidaan kahteen eri ryhmään, kahden ensimmäisen solusalpaajakuurin jälkeen. Toinen ryhmä saa solusalpaajahoidon(COPDAC- 28) ja sädehoidon tämän hetken hoitokäytännön mukaisesti. Toisen ryhmän solusalpaajahoitoa on tehostettu lisäämällä siihen etoposidi ja doksorubisiini solusalpaajat, sekä nostamalla syklofosfamidin annosta (DECOPDAC-21).
Molempien ryhmien sädehoidon tarve päätetään kahden ensimmäisen solusalpaajahoidon jälkeisen PET-CT kuvauksen perusteella. Mikäli PET-CT kuvaus on negatiivinen, mikään hoitoryhmä ei saa sädehoitoa. PET-CT kuvauksessa positiiviset tutkittavat kuvataan uudelleen seuraavien kahden(hoitoryhmä 2)-neljän(hoitoryhmä 3) solusalpaajakuurin jälkeen. Perinteisen solusalpaajahoidon ryhmä saa 20Gy sädehoidon ensimmäisen PET- kuvauksen positiivisille alueilla ja 10Gy tehostuksen PET-positiivisena pysyneille alueille. Tehostetun solusalpaajahoidon ryhmä saa 30Gy PET-positiivisille alueille, mutta jos kontrolli PET-CT on negatiivinen, ei sädehoitoa anneta.
Tutkimuksen ensisijaiset tavoitteet:
Randomisoiduilla ryhmillä on tavoitteena lisätä PET-negatiivisten tautivapaata selviytymistä EFS (event free survival) tehostetulla solusalpaajahoidolla (DECOPDAC-21). Lisäksi on tavoitteena osoittaa, että alkuun PET-positiivisilla tehostettu solusalpaajahoito ja kohdennettu sädehoito on yhtä tehokas kuin perinteinen solusalpaaja- ja sädehoidon yhdistelmä. PET-positiivisuuden rajaa on nostettu, Deauville 4+, siitä huolimatta tarkoitus on pitää viiden vuoden EFS 90% tai yli. Hematologisen toksisuuden arviointi OEPA, DECOPDAC-21 ja COPDAC-28 kuureissa, sekä vertailu DECOPDAC-21 ja COPDAC-28 välillä. Ensimmäisen ja myöhäisen PET-CT kuvausten positiivisten löydösten vertailu COPDAC-28 ja DECOPDAC-21 kuurien jälkeen. Tavoitteena on lisäksi keskitetyn tutkimusprotokollan logistiikan ja toimivuuden arviointi.