Aivokasvaimet
Aivokasvaimet ovat lasten yleisimpiä kiinteitä kasvaimia. Vuosittain Suomessa diagnosoidaan 30–40 aivokasvainta alle 15-vuotiailla. Lasten aivokasvaimet poikkeavat aikuisten aivokasvaimista ja ovat useammin matala-asteisia eli hyvälaatuisia. Myös hyvänlaatuiset aivokasvaimet voivat olla henkeä uhkaavia, jos ne painavat tärkeitä aivorakenteita.
Lasten aivokasvaimista suurin osa, noin 75% sijaitsee takakuopassa tai keskiaivojen alueella. Noin neljäsosa kasvaimista syntyy jompaankumpaan aivopuoliskoon.
Lasten aivokasvaimista lähes puolet on glioomia, joista suuri osa on astrosytoomia. Viidesosa lasten aivokasvaimista on primitiivisiä neuroektodermaalisia kasvaimia (PNET) eli varhaisista sikiöaikaisista solumuodoista alkunsa saaneita keskushermoston kasvaimia, joista pikkuaivojen alueella sijaitsevia kutsutaan medulloblastoomaksi. Muita lasten aivokasvaimia ovat ependymoomat, kraniofaryngiooma ja harvinaiset pleksuspapilloomat tai -karsinoomat, ganglioglioomat sekä itusoluista peräisin olevat germinoomat ja teratoomat.
Lasten aivokasvainten oireet vaihtelevat kasvaimen koon, sijainnin ja kasvunopeuden mukaan. Hyvänlaatuiset kasvaimet voivat olla pitkään oireettomia. Pikkuaivoissa ja aivojen keskialueella sijaitsevien kasvainten tyypillisiä oireita ovat aamuisin esiintyvä päänsärky ja oksentelu, mitkä oireet johtuvat aivoselkäydinnesteen kierron estymisestä kasvaimen vaikutuksesta. . Nestekierron häiriytyessä aivokammiot laajenevat ja kallonsisäinen paine nousee, mikä aiheuttaa erityisesti aamuisin ilmeneviä oireita.
Aivokasvain voi aiheuttaa lisäksi paikallisia oireita sen mukaan, mille aivojen alueelle se on kasvanut. Päänsäryn ja oksentelun lisäksi voi esiintyä väsymystä, tasapainovaikeuksia, näön tarkkuuden muutoksia tai muutoksia näkökentissä, normaalin kasvunsäätelyn tai muun hormonitoiminnan poikkeamia, halvausoireita tai epileptisiä kohtauksia..
Jos lapsen oireet viittaavat aivokasvaimeen, tehdään ensiksi huolellinen kliininen tutkimus ja tutkitaan myös silmänpohjat. Näköhermon pään turvotus viittaa kohonneeseen aivopaineeseen. Jatkotutkimuksena tehdään aivojen kuvantaminen. Tärkein kuvantamismenetelmä on aivojen magneettikuvaus (MRI). Lopullinen diagnoosi saadaan tehtyä vasta kasvaimesta otetun näytteen kautta. Joissain tilanteissa koepalan ottaminenkaan ei ole mahdollista kasvaimen vaikean sijainnin vuoksi.
Aivokasvaimet luokitellaan histologisen eli mikroskooppisen rakenteensa mukaan neljään eri luokkaan (luokat I–IV). Luokan I kasvain on hyvänlaatuinen ja kasvaa hitaasti. Kasvain rajautuu aivokudokseen niin tarkasti, että se on usein mahdollista kokonaan poistaa. Usein kasvain painaa aivokudosta tai siirtää sitä, mutta ei kasva aivokudokseen. Useimmat potilaat paranevat, jos kasvain saadaan poistettua kokonaan. Luokan 2 kasvain tunkeutuu aivokudokseen, joten sitä ei aina pysty kokonaan poistamaan, minkä vuoksi uusiutuminen on herkemmin mahdollista. Luokan 3 kasvain tunkeutuu aivokudokseen, joten sitä on vaikea kokonaan poistaa. . Kasvain on epätarkkarajainen, eikä sen ero terveeseen aivokudokseen ole selvä. Nämä kasvaimet tarvitsevat aina leikkauksen lisäksi myös muuta hoitoa. Luokan 4kasvain on usein nopeasti kasvava ja aivokudoksen sisällä leviävä. Leikkaushoito on haastavaa. Leikkauksen lisäksi tarvitaan aina myös muita hoitoja..
Aivokasvainten hoidon kulmakivi on mahdollisimman tarkka kirurginen poisto.. Kaikkia aivojen alueiden kasvaimia ei ole kuitenkaan mahdollista poistaa kokonaan. Jos kasvaimen täydellinen poistaminen ei onnistu ensimmäisessä leikkauksessa, sitä voidaan joskus yrittää uudestaan muiden hoitojen jälkeen.
Usein kasvaimen osittaisestakin poistosta on hyötyä. Sen ansiosta kallonsisäinen paine laskee, paikallinen puristus vähenee, uusiutumiseen kuluva aika pitenee, liitännäishoidon edellytykset paranevat ja joissakin tapauksissa sädehoitoa voidaan siirtää myöhemmäksi.
Leikkaukseen vaikuttavat kasvaimen sijainnin lisäksi sen oletettu kasvunopeus sekä lapsen vointi. Jos kasvain on sijaintinsa puolesta vaikea poistaa, joudutaan usein valitsemaan leikkauksen aiheuttamien toimintahäiriöiden ja hoidon pitkäaikaistulosten välillä. Sädehoito on pahanlaatuisissa aivokasvaimissa yleensä aina tarpeen. Jos mahdollista, sädehoito aloitetaan kuitenkin vasta silloin, kun lapsi on vähintään 3-vuotias, koska tätä nuoremmille lapsille sädehoito aiheuttaa pysyviä vaurioita kehittyvään aivokudokseen. Usein sädehoidon lykkääminen onnistuu intensiivisen solunsalpaajahoidon avulla.
Solunsalpaajahoito on olennainen osa useimpien pahanlaatuisten aivokasvainten hoitoa. Useimmiten käytetään yhdistelmäsolunsalpaajahoitoa, mutta hoitojaksojen määrä ja pituudet vaihtelevat syöpätyypin ja riskiryhmän mukaan.
Jos aivokasvain on erityisen aggressiivinen tai sädehoitoa ei haluta käyttää lapsen iän takia, hoitona voidaan käyttää niin sanottua jättihoitoa ja kantasolujensiirtoa. Jättihoidossa potilaalle annetaan niin voimakas annos solunsalpaajia, että potilaan oma luuydin tuhoutuu kokonaan. Hoidon jälkeen luuytimen toiminta palautetaan kantasolujensiirrolla.
Aivokasvaimen saaneen lapsen ennuste riippuu aivokasvaimen tyypistä ja siitä, pystytäänkö se leikkaamaan kokonaan pois. Lääkehoidot ja leikkaukset ovat kehittyneet huomattavasti, joten keskimäärin 70 prosenttia aivokasvaimeen sairastuneista lapsista paranee pysyvästi, mutta pitkäaikaisvaikutuksia sairaudesta ja hoidoista esiintyy suurimmalla osalla potilaista..
Lapsen neurologinen tila leikkauksen jälkeen ja toipumisen nopeus ennustavat varsin hyvin neurologista toipumista. Jos kasvain ei ole ehtinyt aiheuttaa pysyviä vaurioita aivokudokseen ja se saadaan poistettua aivokudosta vaurioittamatta, lapsen neurologiset oireet korjaantuvat yleensä melko hyvin.