Leukemia

Leukemia on lasten yleisin syöpä. Leukemiassa luuytimen valkosolujen esiasteet muuttuvat pahanlaatuisiksi syöpäsoluiksi. Siksi leukemiassa ei muodostu yksittäistä kasvainta, kuten muissa syövissä, vaan syöpäsoluja on veressä ja luuytimessä. Luuydin ei toimi normaalisti, kun pahanlaatuiset leukemiasolut, blastit, täyttävät sen.

Lasten leukemiat ovat yleensä akuutteja eli melko nopeasti kehittyviä. Ne jaetaan lymfaattisiin (ALL) ja myelooisiin (AML) leukemioihin. Näistä ALL on selvästi yleisempi ja sitä esiintyy yleisimmin 2–8-vuotiailla lapsilla. Ilmaantuvuuden huippu on neljän vuoden iässä.

Akuuttiin lymfaattiseen leukemiaan (ALL) sairastuu vuosittain vajaa 50 suomalaista lasta, akuuttiin myelooiseen leukemiaan alle 10 lasta. Krooninen myeeloinen leukemia (KML) on lapsilla erittäin harvinainen, eikä kroonista lymfaattista leukemiaa (KLL) esiinny lainkaan lapsilla.

Leukemian oireet voivat olla monenlaisia. Usein oireet saattavat sopia muihinkin sairauksiin, minkä takia leukemian diagnosoiminen on joskus vaikeaa. Tavallisimpia leukemian ensioireita ovat anemiasta johtuva kalpeus ja väsymys sekä iholla näkyvät verenvuodot ja mustelmat. Kalpeus ja väsymys johtuvat anemiasta ja ihon verenpurkaumat verihiutaleiden määrän alentumisesta. Leukemiaa sairastavalla lapsella saattaa olla yleisoireena lämpöilyä tai sitkeitä tulehduksia.

Leukemiaan voi liittyä myös kipuja luissa tai nivelissä. Useimmiten kivut ovat jaloissa tai selässä. Kivut saattavat vaikeuttaa lapsen liikkumista tai saada hänet ontumaan.
Jos epäillään leukemiaa, lapselta otetaan verinäytteitä ja luuydinnäyte. Yhdessä ne varmistavat diagnoosin. Valkosolujen määrä voi olla matala, normaali tai korkea. Yleensä osa näistä soluista on leukeemisia blastisoluja, mutta aina nämä blastisolut eivät ole vielä siirtyneet luuytimestä verenkiertoon.

Akuutit leukemiat jaetaan luokkiin niiden uusiutumisriskin mukaan. Luokittelun tulos vaikuttaa leukemian hoidon valintaan.

Akuutissa lymfaattisessa leukemiassa korkeanriskin tautiin viittaa, jos leukosyyttien määrä on suuri (yli 100 x 10e9/l) tai jos ALL on T-lymfosyyteista syntynyt ja blastit reagoivat riittämättömästi neljä viikkoa kestävään alkuhoitoon (induktio). Myös leukemiablastien tietyt perimämuutokset liittyvät korkeamman riskin leukemiaan.

Myelooisessa leukemiassa riskiluokitukseen vaikuttaa myös leukemiablastien perimämuutokset, mutta eniten kuitenkin hoitovaste kahteen ensimmäiseen hoitokuuriin.

Leukemian hoidon tavoitteena on tuhota kaikki leukemiasolut ja saada tauti paranemaan täydellisesti. Akuuttia leukemiaa hoidetaan solusalpaajilla. Vaikeimmissa tautimuodoissa voidaan tarvita kantasolujensiirto ja siihen liittyvä sädehoito. AML:n hoidon kesto on hieman alle vuoden mittainen ja hoito on kuuriluontoista. ALL:n hoito sen sijaan kestää ylläpitohoitoineen 2,5 vuotta.

Lääkehoidon alkuvaiheen tavoitteena on saada leukeemiset blastit häviämään ja luuytimen normaali toiminta käynnistymään uudelleen. Tämä niin sanottu induktiovaihe kestää ALL:ssa noin viisi viikkoa ja siinä käytetään erilaisia solunsalpaajia. Lapsi on ensimmäisten hoitoviikkojen aikana paljon sairaalassa. Akuuttia myelooista leukemiaa (AML) hoidetaan yhdistelmäsolunsalpaajahoidoilla, jota annetaan erittäin rankoissa lyhyissä kuureissa. Akuutin leukemian hoito on raskasta. Hoidon yhteydessä voi esiintyä vaikeita tulehduksia ja muita ongelmia.

Suurin osa leukemiaan sairastuneista lapsista paranee. Tutkimusten mukaan ALL:ssa induktiovaiheen hoitovaste eli jäännöstauti induktion lopussa (päivä 29) sekä konsolidaatiovaiheen lopussa (päivä 79 tai ensimmäisten blokkien jälkeen) vaikuttaa voimakkaimmin lapsen ennusteeseen parantua leukemiasta. Nykyisessä pohjoismaisessa ALL:n hoito-ohjelmassa myös lopullisen hoitokaavion valinta perustuu jäännöstautimääritysten tuloksiin. Myös AML:n suhteen hoitovasteella on suuri merkitys. Kaikki potilaat, joilla hoitovaste kahden kuurin jälkeen ei ole riittävä, päätyvät kantasolujensiirtoon mikäli sopiva luovuttaja löytyy.

Lue lisää

Aivokasvaimet »
Neuroblastooma »
Lymfooma »
Wilmsin tuumori »